..noita asioita on nyt liittynyt Äidin leikkauksen jälkeiseen aikaan.Olimme kuitenkin mökillä sillä siellä olimme puhelinyhteyksien parissa emmekä missään kaukana.Tässä yhteenveto kaikesta
Ensimmäisestä leikkauksesta jäänyt reikä(on saatu selville,että se oli sieltä alunperin jäänyt eikä tullut repeytymän seurauksena,tämä pystytään
todistamaan mm sen mukaan mitä ihminen oksentaa)aiheutti nyt sitten takapakkeja urakalla.Korjausleikkaus meni hyvin ja nyt siellä on kaikki
ok.Tuli sitten verenmyrkytys,keuhkokuume sekä entrerokokki-suolistobakteeri.Tulehdusarvot yli 400,kuumetta 40.
Nuo selätettin ja keuhkokuvat alkoivat siistiytyä.Silti tulehdusarvot pomppivat ees sun taas ja ensi ajateltiin,että ne vaan tulee viiveellä.Tulehdusarvothan näkyy aina viiveellä,jopa parikin päivää,ja se oikea tilanne elimistössä on aina edellä siitä mitä ne arvot näyttää joten ihmeteltiin tuota,että miksi on vaan noin ja kuumekkin jyllää,kuitenkin vaan 38.3
Oli kuvattu vaan keuhkoja,jota minä olen ihmetellyt ja jo viime viikolla sanoinkin,että jospa se tulehdus onkin josain muualla.
Lääkärit ottivat sunnuntaina kokovartalotomografian jjosta selvisi se mitä epäilin,eli vatsassa oli tulehduspesäkkeitä jotka tulee avata ja
putsata jotta ne alkaa paranemaan,ei ne parane eivätkä reakoi antibiootteihin niin kauan kuin ne on kiinni,ne ovat kuin märkäpaiseita jotka tulee parantuakseen avata ja tyhjentää.
Se tehtiin ultraäänipunkteerauksena tuo avaaminen,putsaus ja dreenien laitto.Ensin meinattiin leikata jota minä pelästyin(kolmas leikkaus alle kahdessa viikossa)
Eilen yöllä soitin vielä sinne ja sain ihanan erikoissairaanhoitajan
puhelimeen joka selitti,että nyt sitten kun tulehdusnesteet saadaan pois
alkaa hoito tehoamaan(monesti pettyneenä uskon vasta kun näen)
Totesin vaan,että miksei aiemmin kuvattu syvemmältä ja alempaa kuin vain kehkoja kun kerran nähtin jo,että sieltä
tulehdus väistymässä eli se on jossain muualla...Eipä osannut vastata
Tällä hetlkelä tilanne on se,että kuumetta ei ole,tulehdusarvot ovat 140,suoli vetää hieman huonosti,mutta se on ihan normaalia ottaen huomioon kaikki kovat lääkkeet sekä sen,että Äiti on vaan paikoillaan.Keuhkoissa on hieman nestettä,mutta sekin on"normaalia"pitkään maanneilla vuodepotilailla.Nyt mennään päivä kerrallaa,toivon,toivon ja toivon.
Kaikki suunnittelemani asiat,mm.kisaaminen,on nyt toisarvoisia asioita,Äiti on tärkein.En lähde huitelemaan tuonne pitkien matkojen taakse koko päiväksi niin kauan kuin tilanne on mikä on.Jos koirani sitten jäävät ilman arvostusta sen vuoksi,että ne eivät vieläkään ole päässeet kisaamaan,niin sitten on niin,sille ei voi mitään.Itse arvostan niitä ilman minkäänlaisia saavutuksia.Ne ovat hyviä koiria ilman pyttyjä ja nollia ,ilman sertejä yms.Ainakin minusta,jos jostain toisesta näin ei ole,en voi sille mitään.Kisaamisen aika tulee kunhan elämän tärkeimmät asiat ovat kunnossa.Itsekkin olen kaikesta aika loppu.
On tapahtunut paljon muutakin.Ensin,pentu joka piti tulla meille vaihtui urokseksi,joten hieman minua sitten arvellutti kuitenkin ottaa kun Miki on vasta kaksi nyt ja jos Mikin pennuista sitten jää meille uros niin kolme melkein samanikäistä urosta taitaa olla liikaa.
Mikille on tullut myöskin astutuskyselyitä.Sanompa vaan,että jos joka kerta tulee samanlainen soppa niin huh huh..(En lähde tarkkoja asioita kertoilemaan).Empä olisi ikinä osannut kuvitella.Varsinkin kun asiat käännetään ihan väärin vielä.
Ja taas on saanut myöskin huomata miten sitä voi olla sinisilmäinen ja luottaa sokeasti ihmisiin ja pettyä sitten karvaasti.Uskaltaako sitä enää luottaa muihin kuin itseensä?Kai se on parasta nykymaailmassa sanoa vaan kaikille hyvää päivää ja siinä kaikki,ettei taas saa puukkoa selkäänsä.
Mutta nuo asiat ovat mitättömiä kaiken sen rinnalla mitä tässä on Äidin kanssa nyt koettu.En ole uskovainen sanan varsinaisessa muodossa,mutta uskon kuitenkin ja rukoillut olen.Ja rukoilen edelleenkin.
