Äidin raskaat hoidot sekä minun virkavapaa.Mietin pitkään jäänkö vai ei ja viime perjantaina päätin,että jään.Vaikka olen töissä vaan yövuoroissa,olisi se ollut hankalaa järjestää asiat niin,että voin hoitaa samalla myöskin äitiä.Äiti saa kahdesti päivässä sytostattiitabletit,aamulla kahdeksalta ennen sädehoitoja kolme tablettia ja illalla toiset kolme.Minä käyn antamassa.Lääkäri moneen kertaan varmisti,että äiti ei jää hoitojen aikana yksin,muuten hänet otettaisiin Helsinkiin sisälle,tuo masentaisi äidin vielä enemmän.Nyt sitten tarvitaan paljon voimia kaikille,ennenkaikkea äidille,mutta myöskin minulle jotta jaksan olla positiivinen kaikesta huolimatta jotta äiti jaksaa.Täytyy aloittaa vissiin nyrkkeily ja hakata sitten säkkiä kun tuntuu oikein pahalta.Tuli jo yksi romahdus,en osannut kuin itkeä.Silloin Emmi haki makkarista ammuvan lehmälelunsa,tökkäsi sen mun syllini kun sohvalla itkin,ihan kuin,et äläs nyt,ota tuosta lohdutuslelu.Ilman noita koiria en jaksaisi,ne antaa vilpitöntä tukeaan ja ovat todella terapeuttisia.Tassuterapiaa <3 Toki on ystävät,mutta nuo koirat..Niiden antama tuki on niin ihanaa ja kun se tulee juuri sillä hetkellä kun sitä tarvitsee.Vaikka ystäväni ovat sanoneet,että saan soittaa vaikka keskellä yötä,niin kyllä se niin on,että monesti nuo koirat vetää ylös sieltä syvimmästä masennuksesta.Ihmisille voi sitten vielä asiasta puhua tassuterapian jälkeen.Ensin tassuterapiaa,sitten tuiki tärkeää puhumista jotta ei pidä sisällään kaikkea.
Kaippa se tästä.Olen jo pyytänyt etukäteen anteeksi kaikilta jos olen nyt töykeän,ilkeen tai muuten vaan paskan tuntuinen,en halua olla,olen kaikkea tuota tahtomattani,on vaan nyt hermot kireällä ja mun jaksamiseni punnitaan nyt viimmesen päälle.Onneksi on koirat,niiden harrastukset ja aivan upeat,ihanat ystävät,läheiset ja sukulaiset.Oppilaanikin elävät mukana tässä ja kyselevät vointiani ym useaan kertaan,ihania ihmisiä.Äidille lähettävät jaksamisterkkuja yms.
Sitä vaan kun tulee välillä niin voimaton olo,kun välillä tuntuu,että ei riittävästi osaa auttaa ja läheisen kärsimystä on vierestä niin paha katsoa.Äiti on aina halunnut kaikille muille pelkkää hyvää ja siinä sivussa aina unohtanut itsensä..Ja kun hän kävi tuon kaiken jo kertaalleen läpi,rintasyövän kanssa,nyt on vielä rankemmat hoidot.
Tarkennus vielä tähän kirjoitukseen.Lehmälelu on Emmin lempilelu jota Emmi ei jaa edes poikien kanssa,mutta minulle hän toi parhaista parhaimman lelunsa lohdutukseksi =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti