Aivan hirvittävä myrsky saapui päivän mittaan tänne.Aamulla oli ihan kiva ilma,mutta puolen päivän jälkeen tuuli alkoi pikkuhiljaa yltyä ja lunta alkoi satamaan.Nyt tuuli on puuskittain todella kovaa ja lunta ryöppyää välillä suut,silmät ja korvatkin täyteen kun tuolla vastatuuleen kävelee.Myötätuulessa saa hyvän takatuuppauksen ja matka sujuu vauhdikkaasti vaikka ei haluaisikaan.Pakkasin koirat takkeihin,itseni vaatekerrastoihin,pipoon ja huppuun ja lähdin lenkille.Emmi olisi halunnut metsään,mutta tällä kelillä ei noihin vanhoihin metsiin parane mennä joissa puita kaatuilee kuin tulitikkuja.Lähdin rataa pitkin Mustiolle päin.radalla nyt turvallisinta kävellä kun siellä ei puita lähellä eikä ole liukas.Tielle en muutenkaan halunnut mennä autojen sekaan tällä pyryllä.Koko ajan olisi saanut jännittää,että milloin auto tuuppaa meidät tieltä huonon näkyvyyden,liukkauden sekä kovien tuulenpuuskien vuoksi.Tämä rata kun on vaunurata,eli siinä vaunut vaan"lepää",eli se ei ole muuten käytössä kuin vaunujen pitopaikkana.Kesällä ei tuolle radalle parane mennä sillä siellä viihtyvät käärmeet.Viereinen kallio onkin ristitty käärmekallioksi,siellä kun on valtavasti käärmeitä.Ihme kyllä kaikki koirat viihtyivät hyvin tuolla myrskyn seassa ja niimpä teinkin yli puolentoista tunnin lenkin.Emmi bongasi peuran jäljet ja lähti niille.Emmi jäljesti loistavasti tuota jälkeä.Otti vainun,eteni jälki jäljeltä nenä koko ajan tiiviisti maassa eikä hukannut jälkeä kertaakaan.Välillä jopa kaivoi etujaloillaan jälkeä innokkaasti vinkuen.Sitten oli harmi suuri kun peura olikin loikannut ojan yli ja mennyt ylös kallion rinnettä.Sinne en lähtenyt liukastelemaan tällä säällä.Tuuli olisi varmasti riepoittanut meitä siellä.Emmi teki tosi hyvää työtä.Annoin sen jäljestää ja kehuin välillä sitä.Hyvää harjoitusta ja kannustusta mejää ajatellen.Emmistä tulee hyvä jälkikoira.Toivon todella,että se saa mahdollisimman paljon tilaisuuksia toteuttaa jäljestystä sillä se on hyvä siinä ja se tykkää siitä.Emmiä olisikin metsästäjän kertoman mukaan tarvittu tässä yhtenä aamuna kun peura jäi auton alle,mutta ei kuollutkaan vaan haavoittui ja pääsi metsään karkuun.Oli vielä pimeetä sillä tapaus sattui aamulla kello kuusi.Tässä ihan meidän lähellä.Peura oli kuitenkin sitten löytynyt juuri kun etsijät olivat luovuttamassa ja kutsumassa jälkikoiraa apuun.
Meillä oli kelistä huolimatta kiva lenkki.Nyt minulla onkin joukko kuorsaavia koiria tässä sohvalla ympärilläni.Aijonkin palkita itseni nyt kuumalla kaakaolla ja tuoreella pullalla.Koirat kun lenkitetty ja syötetty,on hyvä omatunto vähän hemmotella itseäänkin.Koirat on kyllä hyvä syy lähteä kelissä kuin kelissä ulos.Samoin se oli silloin kun hevoseni vielä eli.Ei sitä ilmoja katsottu,että mikä oli vaan ulkoiluttaa päivittäin piti jos terveenä halusi sen pitää.Samoin se on koirien kanssa.Hyvää karaistusta itsellekkin.Ei niin helpolla pelästy huonojakaan ilmoja.Tosin ei itseäni ole koskaan ilmat masentaneet vaan ulos olen mennyt kelissä kuin kelissä.Asianmukainen vaatetus vaan päälle ja eikun menoksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti