On alkanut tuntua siltä,että ainakin meillä nainen on se vahvin ;).Tietokonepöytää piti siirtää vähän matkaa sivusuunnassa oikealle.Uusien isompien liinavaatekaappien tultua makkariin tietokonepöydän viereen viereiselle seinälle tuoli otti aina sillä käännyttäessä oviin kiinni.Pyysin Jukkaa jo pidemmän aikaa sitä kanssani siirtämään,mutta aina se jäi vaan.Viime maanantaina se taas piti siirtää,mutta jäi kun Jukka oli aamussa,meni sitten pyörälenkille,minä kouluttamaan ja sieltä suoraan töihin yhdeksältä illalla.Sanoin sitten tiistaina,että taas se jäi eilen.Niin jäi sanoi Jukka kun sitä ei eilen ehtinyt ja yksin en sitä illalla saanut nostettua.Taas se jäi sitten tiistainakin.Keskiviikkona Jukan ollessa töissä ja itse tultuani koirien kanssa lenkiltä päätin tarttua toimeen ja siirtää pöytä itse.Pöytä ei ole mikään kevyt eikä tyypilinen tietokonepöytä,vaan se on toimistokäytössä ollut,Lohjan entisen pankinjohtajan,joka jäi eläkkeelle,täyspuinen,metallijalkainen,laatikoilla varustettu iso pöytä jossa alkuperäisesti oli kaksi osaa.Sivupöytä myöskin jossa oli lukolliset laatikot.Se vaan ei mahtunut meille.Eli se painaa kuin synti.Ja kun tavarat vielä ovat päällä(kone plus kopiokonen)niin painoa on ihan kiitettävästi.mutta ei auttanut.Jos meillä tahtoo jotain saada aikaiseksi,pitää se tehdä itse eikä odottaa apua.Pikkuhiljaa pöytä siirtyi pikku-apurien ollessa innokaana hommassa mukana.Parsonit meinaan.Kun Jukka tuli töistä,kysyin,että huomaatko mitä olen tehnyt?Eipä tuo huomannut.Kerroin sitten hälle,että siirsin yksin ton pöydän vaikka sitä ei sinun sanojesi mukaan pysty yksin siirtämään.Huomasin myöskin olevani vahvempi kuin Jukka kun toin liiteristä takkapuita eilen illalla sisälle.Sain puut kantokorissa rapuille asti,ihan kiitettävän pitkän matkan takaa,liiteri ei ihan talon vieressä ole,kun Jukka tuli ulos ja otti korin multa.Manaili siinä,että herranjestas ku tää painaa.Mitä ihmeen puita tässä oikein on kun näin raskas on.Ai on vai?Kysyin minä.Empä huomannutkaan kun sen korin tuolta liiteristä tähän rapuille asti toin.
Emmi oli hassu tänään metsässä.Se meni kuin sukkula siellä.Juoksi täysillä 10min.ympyrää metsässä kun keräsin kanille mustikanvarpuja.Oli hauska seurata sitä.Iloinen ilme nassullaan se meni niin,että ihan alkoi pyörryttämään kun sen menoa seurasi.Maa pöllysi myöskin kun asukkaita maan alta etsittiin ahkeraan.Yhteen halkemaan kalliossa Emmi sujahti myöskin ja hetken aikaa pidättelin hengitystä,että näinköhän saa itsensä ahtaasta raosta uloskin.Hyvin tuli.Peruuttamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti