lauantai 20. elokuuta 2011

Samuli Edelmann - Ei mitään hätää (Nyt saatavana iTunesissa ja Spotifyssa)

1 kommentti:

Tuula Myllymäki kirjoitti...

Mietteitä kesästä 2011

Siihen liittyy niin paljon kaikkea,niin hyvää kuin pahaa.kaikesta huolimatta kesästä 2011 voi Valvomon sanoin todeta:Mikä kesä
Se koetteli ihmismielen kestämisen rajoja,se yhdisti ihmisiä ja se myöskin eroitti ihmisiä.Se oli kuuma hyvä kesä noin muuten.Parhainta siinä oli se,että se lähensi Äitiä ja minua entistä enemmän.
Kasvoin ihmisenä kesällä 2011 enemmän kuin kymmenessä vuodessa yhteensä.Kesän aikana opin keneen voin luottaa,keneen en.Se poisti ystävistäni selkäänpuukottajia ja se yhdisti kauan kadoksissa olevaan ystävään josta tuli parhain tuki minulle tässä kamppailussa.Tästä tulikin lempinimet Päivänsäde ja Menninkäinen..Toivottavasti tiedät miten tärkeä olet ja sen miten paljon minua olet auttanut.
Laura Närhen biisiä,Mä päästän sut pois,mä annan sut pois,en enää voi ikinä kuunnella koska se soi silloin kun sain mökille lääkäriltä soiton jossa kerrottiin,että mitään ei ole enää tehtävissä,alamme irroitella letkuja.20 min.keskustelun kuluttua paljastui,että lääkäri oli täysin väärässä potilaassa,potilas Laineessa joka kuoli seuraavana päivänä.
samuli Edelmannin kappaleesta Ei mitään hätää,opin,että ei ole häpeäksi tunnustaa,että omat voimat ei enää riitä vaan haluan apua.Ja sitä sain,Päivänsäteelle siitä kiitos.
Todellakin löysin uudestaan kauan kadoksissa olleen tärkeän ihmisen.Hän oli ollut ihan lähellä jo pidemmän aikaa,me ei vaan oltu aiemmin törmätty.
Myöskin ikäviä asioita,Äidin asian lisäksi,liittyy kesään 2011.Huomasin,että ei kaikki olekkaan hyviä ystäviä,muutama paljastui selkäänpuukottajaksi jopa.
Kesä 2011 siis eroitti ja myöskin yhdisti.
Se yhdisti Äidin uudestaan yhteen kadoksissa olleeseen sukuhaaraan,ja samalla tietysti myöskin minut.Se miksi silloin aikoinaan yli 20 vuotta sitten erosivat tiemme oli aivan mitätön asia,mutta kun vastakkain ovat erittäin pänkit ihmiset joista kukaan ei anna tuumaakaan periksi,ei voi muta odottaa kuin,että tiet eroo.Ne yhdistyivät nyt Äidin tilan vuoksi,kun elettiin veitsen terällä,kaikki oli hiuskarvan varassa.Mietin miksi pitää olla noin,miksi joku tuon kaltainen saa sitten ihmiset taipumaan ja sanomaan:Anteeksi...Jälleennäkeminen oli kuin Amerikkalaisista sarjoista.Siinä kostui omaisten sekä henkilökunnan silmäkulmat.Vinkkinä teille muille:Älkää ikinä päästäkö asioita näin pitkälle vaan pitäkää huolta läheisistänne,koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä,taipukaa antamaan ja pyytämään anteeksi.Pitäkää huolta sukulaisistanne ja pitäkää heihin yhteyttä.Älkää odottako soittoa:kohta voi olla liian myöhäistä.
Tällaisia ajatuksia miettii Tupu elokuun 20 päivä,päivänä jolloin taas elämä hymyilee.Sauna on pullolansa rapujuhlavieraita.Me olemme soittaneet Äidille sairaalaan ja skoolanneet puhelimessa hänelle ja sanoneet,että nämä juhlat ovat Sinulle...