Pelkkää pylly pystyssä olemista kun se kaivautuu johonkin koloon.Tänään seurailin sen touhuja tunnin kun se kaivoi itseään vähitellen syvemmälle koloon.En tiedä mikä eläin sen oli tehnyt.Emmi päätti mennä kyläilemään.Väpäkin koitti mennä perässä ja hetken päästä maan uumenista kuului vaimeaa murinaa ja Väpä peruutti takaisin.Emmi murisi Väpälle,että tää on MUN pysy sinä poissa.Väpä sitten mielenosoitukseksi pissasi siihen kolon suulle. Tässä sitä taas mennään ja kuvasarja näyttää miten pikkuhiljaa Emmi häipyy näkyvistä.Kaivaminen edistyy ja kolo suurenee ja Emmi pääsee yhä syvemmälle ja syvemmälle.Kolon alkupeäinen koko oli ensimmäisessä kuvassa näkyvän suuaukon kokoinen sellainen,että Emmi sinne juuri ja juuri mahtui.Emmi kaivoi suunnattoman innon vallassa,vikisten ja haukkuen.
Tunnin se hommia teki ja lopulta se sujahti ulos muutaman metrin päästä siitä mistä oli mennyt sisään.Tänään oli aivan upea ilma.Aurinko paistoi ja lämmitti Emmin kaivaessa minä join kahvia ja pojat kerjäsivät minulta omenapiirakkaa.Otin alussa Emmistä kuvia niin kauan kuin oli näkyvissä,mutta kun hävisi näköpiiristä aloin juomaan kahvia ja otin sitten kuvia siitä kun tuli taas näkyviin.Ihanaa kun kevät tulee ja ilmat lämpenee.Eniten minua ilahduttaa valon lisääntyminen,kestän hyvin kylmää,mutta pimeys on ihan kaameeta kun on paljon pimeää aikaa talvisin.
Emmi on raivonnut aidan takana majaa pitävälle rotalle.Oksakasassa,puu kaatunut ja oksisto muodostanut hyvän kasan siihen jonne on vielä tullut lunta päälle, siellä rotta asustelee.Polku tulee meidän puolelle sieltä kasan alta ja tulee tuosta aidan silmukoiden läpi.
Eilen sitten Emmi oli mennä siitä silmukasta läpi.Se tunki jo päänsä sinne ja koitti saada vielä hartiatkin siitä.Ja olisi saanut ellen olisi ottanut sitä siitä pois.Repi hampaillaankin sitä verkkoa.Ei kivaa jos oppii sujahtamaan aidan läpi.Se haukkui ja raivosi eikä rottaa edes näkynyt,mutta Emmi tiesi,että se oli siellä.Se on monia kertoja sen siellä nähnyt ja se haistaa sen myöskin.
Neljännessä kuvassa Emmi alkaa pikuhiljaa häviämään luolan uumeniin,se on saanut suuaukkoa kaivettua isommaksi ja se pystyy liikumaan helpommin ja se alkaa painua alemmas ja syvemmälle.Kun ollaan oltu äidin ja hänen miesystävänsä kanssa yhteislenkeillä tuolla metsässä niin äitini ja Erkki aina kauhistelee,että miten annan Emmin kaivautua noihin luoliin ja koloihin.Miksen antaisi.Se tykkää siitä,se on parsonin tärkeimpiä tehtäviä,se kuuluu sen rotuominaisuuksiin.En voi kieltää siltä sitä mistä se tykkää ja mitä se haluaa tehdä.Emmi aina ihmettelee kun molemmat yhteen ääneen aina huudahtavat,että ei ei älä Emmi mene sinne.On ihan hämillään välillä.Olenkin sanonut heille,että antaa sen mennä.Ja he sitten ovat antaneet mennä.Kauhunsekaisin tuntein ja peläten ettei se tule sieltä.Aina se on tullut,iloisena ja tyytyväisenä.
On ihanaa seurata parsonia työskentelemässä juuri siinä mitä sen on tarkoituskin tehdä,etsimässä luolien asukkaita luolista.Tarkistamassa luolia.Emmi on aina hieman pettyneen oloinen silloinkun asukasta ei löydy.Tuostakin sain sen useaan kutsua sitten pois,tai sieltä mistä tuli taas maanpinnalle.Se olisi halunnut mennä ulostuloaukosta takaisin,mutta en enää päästänyt.Oli kotiinlähdön aika ja haluusin saada kaikki kotiin yhtä aikaa.pikkasen peruuttamista vielä muutamassa kuvassa ulos päin kun ei meinannut Emmi mahtua etenemään ja sitten yhtäkkiä Emmi sai suuaukon kaivettua sopivan kokoiseksi ja sitten sitä mentiin ja lujaa.
Tässäpä tämänpäiväinen kuvasarja ja tarina.Nyt on väsynyt tyttö tuossa sohvalla.Seitsämännessä kuvassa Emmi isontaa taas reunoilta aukkoa.Kahdestoista kuva on se kun Emmi sitten hävisi luolan uumeniin.Kolmastoista kuva on sitten sieltä ulostulosta.Kun Emmi sieltä pikkuhiljaa esiin ilmestyy.
Itseensä tyytyväisenä Hieman harmistuneena kun asukasta ei olutkaan
Sekä ulkona työskentelevillä liikenteenohjaajilla on kivempaa olla ulkona poutasäässä ja lämpimässä kuin sateessa tai kovassa pakkasessa
2 kommenttia:
Very beautiful yours dogs!!!
Thank you :)
Lähetä kommentti