Tänään olimme kaverikoirakäynnillä.Nyt eri osastolla mitä viimeksi.Mukana oli Emmin lisäksi kolme muuta.Oli kiva rupatella vanhusten kanssa sekä kuunnella heidän kertomia elämäntarinoita heidän omista elämistään.Ne joilla oli ollut koiria muistelivat omia koiriaan.Emmi oli reipas.Alussa tutki huoneen.Sen jälkeen oli vuorossa potilaat.Kun tulimme vanhainkotiin,tiesi Emmi jo minne ollaan menossa ja haukkui innosta.Kun lähdimme sisälle,veti Emmi sinne jo parkkipaikalta niin lujaa etten ollut perässä pysyä.Hoitaja tuli vastaan tuulikaapissa ja sanoi Emmille,joka tuli vauhdilla molemmista liukuovista,että taitaa olla tuttu paikka kun sulla on niin kiire sisälle.Kiertelin Emmin kanssa jokaisen potilaan luona.Ihaninta oli se kun Emmi huomasi tyhjän tuolin.Tuolin molemmilla puolilla istui potilas ja tämä tyhjä tuoli jäi näiden kahden mummun väliin,Emmi hyppäsi tuolille,kääntyi ensin vasemmalla olevan mummun suuntaan ja kurkoitti ja antoi pusun,sitten oikean puoleinen mummu sai myöskin pusun.Tuon jälkeen Emmi istuutui tuolille ja oli kuin että"jaahas,mä istunkin nyt tässä,tämä on mun tuoli".Kiertelimme vielä tovin ja kun oltiin lähdössä hyppäsi emmi takaisin tuolille eikä olisi halunnut lähteä pois ollenkaan.Pyysin Emmin alas,se tuli ja samantien hyppäsi takaisin.Istui siinä hyvinkin tyytyväisen näköisenä.Rapsutuksia sai Emmi paljon ja Emmi nautti niistä.Painoi oikein päänsä erästäkin rapsuttavaa kättä vasten oikein.Ja kun leuan alta rapsuteltiin kurkoitti Emmi kohti rapsuttajaa katsoi hetken silmiin ja nuolaisi.Kerroin Emmin harrastuksista ja osa potilaista tiesi mitä tarkoitan sillä kun se käy hyppimässä esteitä.Kun lähdimme kuului vielä erään mummun pyyntö:Tule Emmi toistekkin.Vastasin,että kyllä Emmi tulee.On ihanaa olla mukana tässä tärkeässä toiminnassa.Näki,että nämä käynnit ovat potilaille hyvinkin tärkeitä.Odotamme taas innokkaina seuraavaa kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti